"Onneksi se on nyt ohi"

Yksi hajottavimmista asioista, joita minun – ja varmasti monen muunkin syömishäiriöisen – on (näennäisesti) parempina aikoina kuunneltava, on läheisten ihmisten ikuista: "Onneksi se on nyt ohi", hokemaa.

Hyvä on; heidän ei enää tarvitse katsella luurankomaista sätkynukkea tai odotella kahta tuntia ruokapöydässä tai tulla katsomaan osastolle. Nenämahaletku ei enää peitä kasvoja ja voidaan puhua muustakin kuin siitä, pitääkö ottaa 1/2 vai kokonainen Nutridrink.
Mutta "onneksi se on nyt ohi" on tuskallinen lause minulle.

Se ei ole koskaan ohi.

He eivät tiedä, että joka ikinen ateria on pirunmoinen taistelu:
Jos en ennen ateriaa miettinyt, voiko sitä syödä, jos en sen aikana ahdistunut rasvaisuudesta tai toisten ihmisten katseista, tai miettinyt kymmentä minuuttia, voinko ottaa leipää, voinko jättää puolet, paljonko lihon tai sitä sun tätä, se on ruokailun jälkeen viimeistään. Kysymykset kuten "miksi söin niin paljon" tai "pitäisikö nyt oksentaa" tai "olivatko reiteni äsken yhtä pehmeät?" ovat arkipäivää.
   Jokaisesta suupalasta voi varoittamatta tulla maailman iljettävin olo,
joka ikinen suupala on oikeutettava.
Minulla on oltava erillinen oikeutus ja lupa tai syy joka ikiseen ruokapalaan, joka suuhuni menee.
Minulla on oltava kymmenisen syytä siihen, miksi pelkkä vesi ei riitä.

Kerta kerran jälkeen tekosyyt loppuvat ja sitten lopetan syömisen ja olen syömättä päivän, kaksi, kolme, viikon, pyörryttää, voin pahoin, en ole tottunut siihen, en ole puhdas, kaikki on vain numeroita ja kaloreita ja olen inhottavampi kuin normaalisti.
Ja samalla saan sen korkeimman ekstaasin: tyhjyyden. Sen, joka minun on kiellettävä itseltäni, unohdettava kuinka hyvältä se tuntuu, mutta se on turhaa. Se on taivas. Tyhjyys.

Se, miten en kuihdu näihin sykleihin, miten niitä ei välttämättä ulkopuolelle näe kuin muutaman päivän kalpeutena ja tummasilmäisyytenä, on se, että ne loppuvat usein noin viikon jälkeen, minä hajoan ja ahmin ja itken syödessäni, oksennan, mutta jatkan syömistä ja sitten seuraavana päivänä haluan saada itseni järjestykseen: palaan normaaliin taisteluuni.

Nyt en kuitenkaan tiedä, miksi minun pitäisi taistella noin.
Miksi minun pitäisi kestää sitä, että iljetän itseäni, että en tunne olevani omassa kehossani.
Tahdon vain vapautua tällaisesta.
Olen ollut vahvempi. (- 1,5 kg)

FF

Tummanvioletti

Se on väri, joka on tänään päässäni.
Olen syönyt luumuja, luumuja ja hiukan lisää luumuja.
Oikeasti, ne toimii paremmin kuin laksat!
Eilen palattiin pyöräretkeltä: olin viikon mökillä kaveriporukassa, matkaa oli vain sellaiset 106 km yhteensuuntaan... :D
Viikko oli jälleen mahtava, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli todella jotain salattavaa...

"Otatko jätskiä"
"En..."
"Miksi et?"
"Ei tee mieli..."
"Taaskaan?"

"Miksi syöt noin paljon luumuja?"
"Ne on hyviä..?"
"Tiedätkö, että ihmiset syö noita, kun niillä on ummetusta... vähän kuin laksoja?"
"Aijaa?"

"Selviskö koskaan, mikä oli se sun selkäongelma?"
"..."
"?"
"No, tavallaan..."
"No mikä sitä vaivasi?"
"Öhm... No se oli vaan..."
*keskeytys*
*en jatka*
"Aijaa, no selvä, siis se!"
*en yhä jatka*
 "???!!!?"

Selkää vaivaa joku "lukko", en muista alkua, mutta pitkä nimi ja päättyy sanaan lukko. Syy on vaarallisen alhainen rasvaprosentti: luiden, lihasten ja nivelien välissä ei ole tarpeeksi rasvaa ja se aiheuttaa vähitellen kamalan lukon. Mutta ei kyllä ole kovin alhaisen rasvaprosenttinen olo...

Haluan vain sanoa kaikille, jotka luulee/väittää, että olen pro ana, että niin ei ole. Olen ihminen, jota on kutsuttu lihavaksi ja joka on ottanut sen liian tosissaan. Ihminen, joka vihaa omaa peilikuvaansa. Ihminen joka ei huomaa laihtuneensa, vaikka kilot karisee. Ihminen joka haluaa todistaa pystyvänsä. Ihminen, joka ei luovuta. Ihminen, joka on matkalla täydellisyyteen ja omaan taivaaseen hinnalla kuin hinnalla, vaikka välillä pelottaa.

Kerron viikosta enemmän joskus myöhemmin, mutta nyt paljastan seuraavaan hullun ideani!
Luumuviikko! 10 luumua päivässä ja hiukan iltaruokaa + vitamiinit.
Sen jälkeen en tiedä, mutta olen päättänyt, että annan itselleni oman henkilökohtaisen syntymäpäivälahjan: aion olla 40 kiloinen 24.9.12 mennessä (syntymäpäiväni) ja jos näin on niin otan napakorun. Tiedän, klisee, mutta...
Olin tänään vain pyöräilemässä ja ihmettelin miksi ihmiset aina vain valittaa, mutta eivät kuitenkaan tee asialle mitään:
"Olen niin läski!" sanotaan samalla kun löhötään telkkarinedessä ja syödään karkkia.
"Voi kuinka inhottavaa, että eläimiä tapetaan!" sanotaan makkaraa grillatessa.
"Kunpa ei enää tarvitsisi sotia" sanotaan inttiä suorittaessa.
"Voi kunpa nälänhätä loppuisi" sanotaan esim. keräysastian ohi käveltäessä.
Lista on pitkä, mutta pointti on se, että jokainen voi henkilökohtaisesti tehdä jotakin, jos todella haluaa. Täytyy vain jaksaa yrittää.
Yhtäkkiä minuun iski päättäväisyyspuuska. En enää repsahtele tai luovuta! Aion jatkaa matkaanin täydellisyyteen ylväästi! Aion mahtua hopeisiin housuihini, aion olla kevyt kuin höyhen, aion asekltaa ilman häpeää, aion juosta tuulen vierellä ja antaa valon virrata lävitseni.

Hassua kyllä, se olisi ihanaa.

Näihin tunnelmiin päätän tämän tekstin.

Anteeksi sekavasta tekstistä.
FF (fatfat today)

Another crazy inspiration!!!!

Nro. 2 typerissä HULLUSEKOTYHMÄTURHATOIMIVATOSIHAUSKANÄÄNNYTTÄVÄHALLUSINOGEENINEN dieetti -kokeiluissani:
NaturDiet/Nuttrilett tuotteet.
Näin näitä kerran kaupan hyllyssä.
ATERIAKORVIKE (pienemmät kalorit, vähemmän vesipainoa ja kaikki tarvitsemasi hivenaineet)
Kyljessä luki:
Ei syömishäiriöstä kärsiville.
No, mä päätin, ettei tää oo syömishäiriö.
Tää on polku Omaan Taivaaseen :D
Tänään söin, eli
Food diaries for today:
aamu: vettä
koulu: vettä
iltapäivä: Nuttrilett HungerControll milk shake "Everything you need from a meal" (chocolate), kakun pala (WTF, ARVAA OKSENSINKO)
ilta: puolikas pizzaa (OKSENSIN)


Se kakun pala -juttu oli joku mielenhäiriö/nälkäunisekoilu. Mä en ollu nälkänen. En tunne paljoo nälkää nykyään muutenkaan :D sen siitä saa, kun ei syö? Mut olin lukemassa kokeeseen (maantieto) kattoin kelloa: varttia vaille 6. KLIK kaikki muistot katoaa. Avaan silmät: vartin yli 6. Nukahdin... Ei, pikemminkin vaivuin uneen/sammuin puoleksi tunniksi... MITÄ IHMETTÄ? Oli pakko lukee, joten menin tekemään KAHVIA??!! Tajusin puolessa välissä operaatiota, että mä vihaan KAHVIA (makukahvit on eri juttu!) ja olin taas, että: "MITÄ IHMETTÄ". Istuin hetken hämmentyneenä. Nousin robottimaisesti ja menin jääkaapille. Siellä oli syntisen suklainen vegaanikakku mokkakreemillä, jonka olin loihtinut Puputyttö ja Vohvelisankari -kirjan ohjeella. Kuinka kaunis se onkaan! Ylpeä olen siitä. Nätein tekemäni  kakku :). No, silloin en tuota ajatellut. En ajatellut mitään. Otin vain palan kakkua ja mussutin. Sitten "heräsin" ja katsoin suklaamuruisia käsiäni silmät laajeten. MITÄ IHMETTÄ????!!!!!!! melkein kiljuin ja join lasillisen lämmintä suolavettä ja oleskelin vessassa n.15 minuuttia... NO SEPÄS OLI OUTOA.
Kävin lenkillä (3050 askelta, 108 kcal poltettu). Olin kavereiden kanssa lenkillä :) hauskempaa.
Tulin kotiin ja ajattelin: "Jee... Pizzapäivä". Niin... Meillä on perinteinen PIZZAPÄIVÄ. Pakotin puolipizzaa (Ristorante, mozzarella) alas kurkustani. Onnistuin siitä puolet purjoamaan...
Eli päivän
Calories, enemies:
HugerControll -shake: 209
1/4 PIZZA: 200
total: about 409 kcal
ei paha... miinus 108= 301 :D SEHÄN TOIMII. OIKEASTI ei oo ollu nälkä :OO ollenkaan! Mietin vaan, että mikä se uupumuskohtaus oli?
Ehkä se johtu siitä, että käyn ylikierroksilla...
Kaikki alkoi VEGAANIKAKUSTA.
Sitä tuli täydellinen.
Se teki mulle: "I CAN DO ANYTHING" olon.
Tein USKOMATTOMAN HIENON säästösuunnitelman, jonka perusteella olettaen, että saan AINAKIN kahtena seuraavana kesänä kesätöitä ja että mummani antaa minulle perinteisen "kesäsatasen":
minulla on 2000 e vähintään säästössä täyttäessäni 18. Olen siis 15. MEITSI MENEE INTERREILAAMAAN <3. Älkää ymmärtäkö väärin... En ole rahafriikki, en itseasiassa pidä rahasta ollenkaan. Harmi kyllä se on ainoa keino toteuttaa unelmani: maailmaympärimatka, jonka ensimmäinen vaihen on interreilaus :). Sen eteen päätin ihan piruuttani voittaa taloustietokisan, johon on pakko osallistua, koska siinä on 500 e rahapalkinto parhaalle :D. Terveisin tyttö, joka ei siedä YH:ta, mutta jonkun kumman takia saa 10 kokeista.... Seriously, kuinka se on mahdollista? Mun työkirjassa on aukeamia TÄYNNÄ tähtiä...
Ok, menee yli :D
Nonii nukkumaan :)
Begging you to love yourself,
FF (fat or fairy)

What works, it flies

Mitkä tavat laihduttaa todella? Listaan alle kokeilemiani tapoja, kertoen niiden plussat... ja tuskat. Varoitan: Parhaat ovat tuskallisimpia, enkä suosittelisi niitä.
1# Vesipaasto. Tänään olin taas vesipaastolla. Sillä voi laihtua jopa 800g päivässä, mikä ei tietenkää heti ole pysyvää, mutta kun siihen liittää liikuntaa ja jatkaa 2 päivää, parhaimmillaan olen saanut painon laskemaan pysyvästi puolisen kiloa, ellei ylikin!
+ Ajatukset kirkastuvat, nälkä kuolee nopeasti, on virkeä olo 1# päivänä. Painon putoaminen on nopeaa= nostaa itsetuntoa ja thinspottaa.
- 2. päivä on pahempi. Saattaa tulla äkkinäisiä pyörrytyskohtauksia, täyttyy liian nopeasti ruuasta: tulee epäonnistumisen olo (=> oksennus?). Painon  putoaminen ei välttämättä ole pysyvää. Tulee kärttyisämmäksi, siksikin, että ihmiset kyselevät nopeasti, miksi et syö. (Tänään sanoin, että ruoka haisi pahalta, teolliselta (totta, ainakin melkein). (Oli jouluruokailu ja kaikki muut kehuivat ruokaa...)
2# Aktiivinen lenkkeily ja hyvin vähäinen ruoka. Toimii ja viikossa lähtee kiloja jopa 1 1/2-2 ja pysyvästikin!
+Tulee sellainen olo, että onnistuu! Pihalla on mukavaa ja voi lenkkeillä ystävänkin kanssa :). Kaikki ajattelee, että on hienoa, kuinka terveelliset elämäntavat on, niin kauan, kunhan eivät kiinnitä huomiota ruoka määrääsi. Nukkuu hyvin ja kun mittasin painon viikonloppuna olin ILOISESTI yllättynyt: -1.5 kg <3<3<3<3<3
- Tästä mun Anailuni alkoi. Tämä + joitakin paastopäiviä + ruokapäiväkirjailu vei mut alipainoon. Tämän jälkeen ON nälkä ja tulee syötyä ehkä omasta mielestä liikaa (=kerrankin normaalisti) ja siitä sitten lähti Mian kehittyminen.
3# RUOKAPÄIVÄKIRJAILU. Eli siis: kirjoitat ruokapäiväkirjan ETUKÄTEEN viikoksi eteenpäin miettien menot ja tapahtumat, kouluruokailut yms. Sitten noudatat tiukasti kaikkea kirjoittamaasi sana sanalta ja lisäät omien tottumustesi mukaisesti liikuntaa.
+Tämä toimi USKOMATTOMAN HYVIN: 5 päivää: 47,5 -> 46,2 !!!!!!! Tuli itsekontrollin olo ja oli paljon helpompaa kuin skinny girl diet. Päiväkirjamerkinnän kirjoittaminen jokaiselta päivältä oli hyvä juttu. Oli mukavaa nälkäisenä miettiä, että "Enää 2 tuntia ja sitten saat omenan <3"
- Ihmiset KYLLÄ huomaa, että syöt TODELLA vähän. Paino nousi tän jälkeen huonon itsekontrollin takia ja alkoi jojoilemaan, mutta jos on hyvä itsekontrolli ja jaksaa pari viikkoa pidempään, kuin mä TULOS ON TAATTU!!!! Mun kalorit meni siinä 300-600 paikkeilla, että täytyy pitää huoli nesteistä ja niin ees päin. :)
Kun syö enemmän kun piti niin vääjäämättä oksentaa, vaikka yritin välttää tätä... Oksuja tuli 5 päivän aikana 6... Että joooooooooooo. C&S:kin (chew and spit) yleistyi!! Joka päivä jotakin...
4# Skinny Girl -diet. Tuskallinen, piinaava ja itsetunnon tuhoava, kaavamainen dieetti. Mutta mitä v***n väliä, kun se kerran toimii?!
+ Toimii. Muuta hyvää ei ole.
- Väsy, ainainen pieni epäonnistuminen kaavamaisuutensa takia.Liian läpinäkyvää, koska joutuu koko ajan laskemaan otsa kurtussa jäljellä olevia kaloreita. Ei jaksa palion liikkua, mutta ei toisaalta muissakaan dieeteissä pitäis jaksaa, tää vaan vie motivaation.Jos rupee syömään hedelmiä ja kasviksia laskematta kaloreita ei tästä oo MITÄÄN  hyötyä :((((( Tässä, toisin kuin 3# kohdan dieetissä, kalorit on siis merkitty ETUKÄTEEN ja hyi, jos niitä ei noudata :(((((
En tykännyt.
Mutta hulluille, tässä kaava:

 Seuraavalla kerralla laitan kuvia edistymisestäni jaja myös ruokapäiväkirjani niiltä viideltä päivältä :)