Tipun.

Paino tippuu, nyt matalammalla kuin koskaan.
42.5, tasan. (Aiempi matalin 42.8 kg)
Nousi lähemmäs 45 kg:a, mutta ahdistus iski ja paino tippui ensin päivässä 600 g, uudestaan, sitten hitaammin, sitten 800 g ja tadaa.
Tässä ollaan.
Hätkähdin, kun psykologi sanoi, että "Kyllä sä Helmi erotut, kun olet niin hurjan laiha ja vakavassa aliravitsemustilassa." Naurahdin epäuskoisesti: MINÄKÖ?
Miksi olen sokea, jos kaikki muut näkee minut laihana?
Miksi en näe itseäni oikein?
Minunhan piti "vain lahduttaa pari kiloa, että voisin olla tyytyväinen itseeni ja siten edistää harmoniaa maailmankaikkeuden kanssa". Noin olin kirjoittanut vähän yli vuosi sitten päiväkirjaani.
Ja katsokaa, missä nyt ollaan!
Istuminen ottaa kipeää.Välillä sydän näkyy tykytyksellään selvästi. En pysty makaamaan lattialla. En saa unta. Käveleminen väsyttää. Reppu on liian painava.
Mutta minua pelottaa liikaa, en uskalla lihoa!
Se on liikaa pyydetty.
Välillä meni paremmin, sitten tipahdin.
Oksentelen, jumppaan ja huijaan taas.
Mitä vähemmän syön, sitä vähemmän on paljon.
MIKÄÄN EI OLE KOSKAAN TARPEEKSI :(

Osastolla on jo uhkailtu, koska kehitystä ei näy.
Koko totuutta he eivät kuitenkaan tiedä, luulevat minun  painavan hiukan YLI 44 kg!
Ennen punnituksia oli paniikissa vessakopissa, jossa oli vesihana.
Join lasillisen vettä.
Ja toisen.
Ja toisen.
Ja toisen.
Ja toisen.
Yksi lasi lisää n. 200g, lisäsin kilon.
Tiistaina painoin vielä 43.1 kg. (ke 43.4 kg)
Hölskyin läpikotaisin, minulla oli huono olo, mutta pelasin itselleni viikon lisää.
En vain osaa lopettaa.

Apua.
Ei sittenkään.

FF