maanantai 22. joulukuuta 2014

Ei tämä voi olla tätä



Mutta juuri tätä tämä on.

Tähtitaivas on syvä, vuorilla se on selvempi ja kauempana valosaasteesta. 
Makaan kostealla ruoholla ja poltan savukkeita. Tähdenlentoja kolme minuutissa.
Vasemmassa silmäkulmassani on allas kyyneliä, oikeasta ne valuvat vapaasti. 
Minä vapisen, minä itken, nyyhkytän ääneen kuin kurja, kuoleva eläin.
Tupakat loppuvat ja hukutan hajun patchouli -öljyyn. En pysy kunnolla pystyssä.
En tunne kunnolla mitään, vain itken. Oksennan. Oksennan. (Tahallani tietenkin.)
Tämä on joulu. Kaikki on niin kuin ennenkin,
mikä syöpä, mikä syöpä olemassaoloni onkaan. 

En minä jaksa. 
Kuka tuo on tuossa peilissä.
Tärkeämmin; miksi tuo on? 
Pikkusiskoni toista valkoista sukkaa ei koskaan löydetä, eikä yhtä isoveljeni partateristä.
Tämä on kaksi päivää ennen joulua.

Kyllästytän itseäni. Vihaan itseäni. Mitä energianhukkaa. 



sulje silmät juuri törmäyksen kohdalla, aivot luulevat sinun kuolleen ja saat hetken rauhaa


2 kommenttia:

  1. Hei!
    Oon 15 vuotias tyttö,mulle on diagnosoitu bulimia. löysin sun blogis mutta jäi kysytttävää= kuinka sun kaverit+vanhemmat on viime aikoina reagoinut,ja puhuksä tästä avoimesti tai pidätkö sisällä niinkuin mä? voin tunnustaa valehdelleeni mutta en tunne pahaa omatuntoo.. onko sul käynyt noin?
    ja mitä kuuluu nykyää,et oo pitkään aikaan kirjottanut tännne ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen valehdellut ja liikaakin. Se on ollut kamalaa ja vaikeaa, mutta siitä voi päästää irti – toivottavasti itsekin päästät :)
      Tämä blogi loppuu tähän, sillä minun aika siirtya eteen päin.

      Voimia ja valoisempia huomisia <3 Pysy vahvana

      Poista