yö on viherlevää

Voi sunnuntai!
Huomenna on lääkärin arvio, jonka perusteella voin
a) pysyä koulussa
b) päätyä osastolle
c) päätyä päiväosastolle.
Luulisin, että jään junnaamaan paikalleni, kunnes kuolen tai pyörryn koulussa tai jotain. Jos sellaista ikinä tapahtuu. Pyörin ympyrää. Päiväosastolle EN MENE. Se oli kamalaa, turhaa ja rasittavaa. Mulla ei oo koskaan ollu niin stressi päällä. Säikyin kaikkea ja höpötin itselleni sängyssä pystymättä nukahtamaan. Osasto voi ei, mutta olisiko se muka pahempi, kuin tämä vankila, jota komppaavat ärsyttävän ylihuolehtivat vanhemmat, äiti, joka on sekoamispisteessä ja agressiivisesti suuttuva isäpuoli?
Oikeasti tahtoisin pois.
Palmujen seuraan,
palmujen, koska niitä odotin lapsena vuodesta toiseen koneen laskeutuessa.
Ja Karibialle, koska se kuvastaa vapaudenkaipuutani.
Toisaalta kylmään, loskaiseen asfalttiviidakkoon, koska se kuvaa elämää ja taistelua, sitä, että elääkseen täytyy tehdä muutakin kuin maata ja totella, kerjätä, kun käsketään.
Mutta se ei näköjään ole heidän listallaan vaihtoehto.
WISH ME LUCK!

FF